Saksalaisia keksintöjä: sosiaaliturva

Ennen nykyistä järjestelmää, jo antiikin aikana ja myöhemmin keskiajalla oli olemassa etupäässä kaivostyöläisten parissa omia järjestelmiä. Niiden tarkoitus oli huolehtia sairaanhoidosta sekä vammaisuudesta ja kuolemasta johtuvista kuluista. Koska työ kaivoksissa oli vaarallista, tämä olikin ehdottomasti tarpeellista. 

 

Nykyinen sosiaaliturva Saksassa tuli voimaan vuonna 1883. Se ei kuitenkaan ollut lainkaan ammattiyhdistysten asia, kuten voisi luulla. Se oli Saksan yhdistäjän, valtakunnankansleri Otto von Bismarckin idea, joka halusi nimenomaan leikata teollistuvan valtion ammattiyhdistysliikkeen valtaa.  Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen järjestelmästä tehtiin Saksassa valtiovallan alainen.

Bismarckin neuvomana keisari Wilhelm I antoi parlamentin avajaisissa 1881 keisarillisen viestin, jossa ehdotettiin sosiaaliturvaa sairauden, vammaisuuden, kuoleman varalta. Vuonna 1883 säädettiin asiaa koskeva laki. 

Törmäsin taustatietoa hakiessani vihaisen äidin kirjoitukseen ”Herkkänahka-Suomen elintaso jasosiaaliturva eivät kestä vertailua Saksaan”, enkä voi muuta kuin olla hänen kanssaan samaa mieltä. Totisesti, Suomi ei oikein missään asiassa pysty kilpailemaan Saksan kanssa. Hänen käyttämänsä sana ”sinivalkolasit” on osuva, sillä useimmitenhan asioista äänekkäimmin puhuvat juuri ne, joilla ei ole kokemusta muusta kuin omasta takapihasta. Mitä tästä opimme? Voisimmehan esimerkiksi miettiä, mitä hyvää mistäkin voisimme kopioida, sen sijaan että nyökyttelemme milloin itään, milloin länteen?

En kirjoita tässä sosiaaliturvan laajentamisesta maahan tilapäisesti tuleviin, en myöskään siitä, mikä keino aktivoisi pitkäaikaistyöttömän takaisin työelämään. Tähän Suomessa ja Saksassa on eri menetelmät. Saksassa ainakin aluksi keinot tuntuivat toimivan paremmin, mutta nyt siitäkin on tullut työttömyyden kierre. Tosiasia on, että Suomi ei ole vielä keksinyt keinoa suuren nuorisotyöttömyyden taltuttamiseen, kun taas nuorisotyöttömyys on Saksassa lähes tuntematon ilmiö. Muutenhan työttömyys Saksassa syyskuussa 2014 oli 6,5%, Suomessa 8,2%.

Ja kuka tietää minne Suomen kehitteillä oleva sote-uudistus menee. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lähes kaikki terveydenhoitoon liittyvä sujui Saksassa paremmin kuin täällä Suomessa. Kävin viime viikolla Saksassa apteekissa ja ostin särkylääkettä ja sienilääkettä. Apteekkarille naurahdin, että ei näitä Suomessa raaskisi tätä määrää ostaa...

Kuka keksi koulun? Sehän oli Kaarle Suuri...

 

”Qui a eu cette idée folle unjour d’inventer l’école? C’est ce sacré Charlemagne!” Kun muutin Saksaan, kuuntelimme usein ranskalaisia ja italialaisia lauluja, jotka minulle suomalaisena olivat täysin uusia, täällä kun kuunneltiin vain englanninkielisiä. Silloinen poikaystäväni, myöhemmin aviomieheni ja lasteni isä on syntynyt ja kasvanut Saarlandin osavaltiossa, joka maailmansodan seurauksena aina toiseen kansaäänestykseen vuonna 1955 asti oli osa Ranskaa, ja ensimmäinen opetettava vieras kieli Saarlandissa oli tietenkin ranska, ei englanti, väestön kotikieli taas oli ja on saksa. Siitä syystä ranska oli ensimmäiset kolme vuotta yhteinen kielemme. Tästä johtuen muuten tiedän hyvin, mitä on vaihtaa kotikieli toiseen, olenhan sen tehnyt jo kolmesti.

Ylläolevan tekstin laulun lauloi vuonna 1964 levylle France Gall, josta tuli eurovisiovoittaja vuodelta 1965 kappaleellaan ”Vahanukke”.

Laulun karaokeversio löytyy täältä.

Laulussa kysytään, kuka keksi koulun, ja vastataan, että sehän oli se vihonviimeinen Kaarle Suuri.  Sana ”sacré” on tietenkin sananmukaisesti ”pyhä”, mutta kuten Suomessakin taivastellaan ja käännetään sanojen merkitys ironisesti päälaellaan, niin on tässäkin laulussa. Koululaiset eivät tykkää koulusta, sehän on selvä, ja joku on syypää vihonviimeisen koululaitoksen syntyyn. Meilläkin on sanaliittoja ”kamalan hyvä” ja ”hirveän kaunis”…

Veijo Murtomäki kirjoittaa artikkelissaan ”Kristillisen liturgian varhaiset vaiheet” näin: 

"Notaation ja ohjelmiston synnyn poliittinen tausta 

Notaation kehittäminen yhtenäisen laulutyylin saavuttamiseksi ja ohjelmiston kodifioimiseksi suoritettin kahdesta syystä. Näistä ensimmäinen oli luonteeltaan inhimillinen: nuottikirjoitus otettiin avuksi, sillä liturgian paisuessa ja monimutkaistuessa oli vaikeaa muistaa kaikkea ulkoa.

Toinen syy oli poliittinen. Frankkien kuningas Pipin Pieni (751—768) valloitti langobardien hallitsemat italialaisalueet ja luovutti ne paaville. Ristin ja kruunun yhteistyö syveni, kun paavi Leo III (795—816) kruunasi Kaarle Suuren (768–814) Pietarinkirkon joulumessussa vuonna 800 Rooman keisariksi.

Aachenista tuli karolinkivaltion hallintokaupunki. Se säilyi sinä 1200-luvun vaihteeseen saakka. Keisarius periytyi myöhemmin Otto I:n kruunauksen 962 seurauksena saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijalle.

Kaarle Suuri saavutti paavin, joka tähtäsi laajaan kirkkovaltioon ja maallisen vallan yläpuolelle nousemiseen, avulla edellytykset valtakuntansa yhtenäisyydelle. Siinä auttoi myös yhtäläisen liturgian ja lauluohjelmiston muodostuminen.

Kaarle oli jo 789 antanut määräyksen, että luostareihin ja piispanistuinten yhteyteen piti perustaa kouluja psalmi- ja kirkkolaulun, kalenteriopin ja grammatiikan opettamiseksi: latinankielen ja laulutyylin levittäminen alkoi koko kristikuntaan. Samalla koettiin ns. karolinginen renessanssi 800-luvulla.

Yhtenäinen liturgia oli tulosta roomalaisen ja gallikaanisen riitin yhteensulautumisesta, kun Kaarle määräsi “roomalaisen aineiston laulamisesta kokonaisuudessaan” ja kun Amalarius Metziläinen sekä Lyonin piispa Agobard sovittivat 800-luvun alussa antifonariumeissaan roomalaiset kirjat frankkikirkkojen käyttöön. Tässä prosessissa syntyi ns. “gregoriaaninen” eli franko-roomalainen liturgia, jota tosin vanharoomalaisen liturgian kannattajat karsastivat pitkään.”

Kaarle Suuren aikaisia taideteoksia voi taas marraskuun alusta käydä ihmettelemässä Aachenissa Kaarle Suuren museossa. Vuosi 2014 onkin Kaarlen vuosi. 

 Kaarle Suuren kruunu

Nykyään sekä Saksa että Ranska pitävät Kaarle Suurta valtioidensa perustajana. Rajat ovatkin vuosien saatossa olleet häilyviä. Elsass ja Lothringen ovat yhä tänäänkin sekakielisiä, eli sekä saksan- että ranskankielisiä, huolimatta pakosta käydä koulu ranskaksi. Hyvällä syyllä voisi sanoa, että Kaarle oli kaikin puolin monikulttuurinen ja maailmankansalainen, mutta muistaa täytyy toki, että aiemmin ei ollut olemassa mitään kansallisuuskäsitettä; kansallisaate syntyi vasta 1800-luvulla, sekin saksalaisten keskuudessa. Siitä taas mielestäni on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaarle uudisti siis myös valtakuntansa koululaitoksen. Näin saivat tavallisetkin kansalaiset oikeuden ja mahdollisuuden saada oppia. Luostarien yhteydessä toimivat luostarikoulut ja tuomiokirkkojen yhteydessä katedraalikoulut. Kaarlen hovissa Aachenissa toimi palatsikoulu. Muut kuin papeiksi aikovat opiskelivat niin sanotussa ulkokoulussa. Ensimmäisenä opetettiin luku- ja kirjoitustaitoa, laulua, laskemista sekä latinan kielen alkeita. Kaarle kävi usein tarkastamassa oppilaitoksiaan ja oli varsin ankara laiskoja oppilaita kohtaan. 

 Aachenin tuomiokirkko, "Kaarle Suuren kirkko"

  

Kaarle Suuren aika oli kaikin puolin kulttuurin kukoistusaikaa. Kirjojen kopionti merkitsi myös muutosta kirjoitustaidossa: käyttöön otettiin aiempaa helpompi yhtenäinen kirjaimisto,  nk. karolinkinen minuskeli, ja se helpotti lukemista ja kirjoittamista huomattavasti.  Lisäksi Kaarle otti käyttöön yhtenäisen valuutan. Painettiin rahoja, joiden hopeapitoisuus oli korkea, ja nämä rahat helpottivat kaupantekoa aina itämaita myöten. 
 
Maantieteellistä Ranskaa olen kahlannut vuosien varrella laajalti. Olen sekä frankofooni että frankofiili, eli sekä osaan kieltä että tykkään Ranskasta. Ranska ja Saksa ovat vuosisatojen saatosssa kehittyneet varsin erilaisiksi, mutta niillä on yhteinen sydän – kansainvaellusten seurauksena ne ovat perimältään samaa kansaa. Puhtaita kansallisuuksia ei ole olemassa; ei ole puhtaita suomalaisiakaan, sillä vaikka mitä muuta väitettäisiin, kaikki me olemme jotain sekoitusta. Puhe etnisesti puhtaasta Suomesta on täyttä hölynpölyä. 

Glühwein / Saksalainen hehkuviini

Ainekset:

• 7,50 dl kuivaa, ei liian vahvaa punaviiniä
• 1/2 sitruunan kuori
• 80 g sokeria
• 2 kanelitankoa
• 10 mausteneilikkaa
• kahden appelsiinin mehu
• 125 ml appelsiinilikööriä (esim. Cointreau)

Sekoita kaikki aineet paitsi likööri kattilassa. Lämmitä hitaasti kannen alla, kunnes viini muodostaa vaahtoa pinnalle. Sen jälkeen anna kiehua pienellä liekillä vielä 10-15 minuuttia kannen alla. 

Lisää likööri, sekoita ja anna maustua kannen alla vielä 3-5 minuutia. Siivilöi kuumana, kaada kuumuutta kestäviin laseihin ja juo kuumana.  

Jouluglögistä/hehkuviinistä on tietenkin lukuisia reseptejä, eikä likööriäkään välttämättä tarvita. Glühwein kuuluu joulumarkkinoiden herkkuihin. Pakko maistaa! 

Ja onhan se tosin vähän pakkokin, sillä talvella on kylmä...

Saksan energiakäänne

Saksassa sähkön hinta on kaksinkertainen Suomen hintaan verrattuna. Oletan, että sellainen olisi suomalaisistakin ihan mukavaa. :-)  Kyselyt osoittavat, että 80% saksalaista on sitä mieltä, että uusiutuva energia on hyvä asia ja että siksi sähkön hinta on kohdallaan. Mutta! Kenenkään ei tulisi mieleen lämmittää taloa sähköllä, sellaista pidettäisiin täysin kaistapäisenä. En ole koskaan myöskään nähnyt missään Saksassa koneellista ilmastointia enkä ilmalämpöpumppua. Ilmastointi toimii painovoimalla myös uusissa puuelementtitaloissa. Homeallergioista kuulin ensimmäistä kertaa vasta Suomeen muutettuani. Mutta ihan kaikkia taloja en ole tutkinut...

Kaikessa hintavertailussa täytyy muistaa, että elämä on muuten Saksassa halvempaa kuin Suomessa. 

Energiakäänne ei ole tuonut sitä ympäristönsuojelua, mitä tavoiteltiin. Kävi päinvastoin. Saksa toki kantaa ne miljardit, joita energiakäänteeseen kuluu, parikymmentä miljardia vuodessa. Epäsuhta on, että sen kantavat yksityiset, ei teollisuus.

Huomionarvoista on, että toisin kuin Suomessa kerrotaan, ei E.ON ole luopunut ydinenergiasta, vaan toimii nyt Ruotsissa ja Tanskassa Suomen sijaan. Syynä Suomesta vetäytymisestä heidän mukaansa on, että Suomen talous tulee heikkenemään lähivuosina ja he eivät halua toimia sellaisessa maassa. Suomen talous on tosiaankin tuon pari vuotta sitten tehdyn päätöksen jälkeen heikentynyt. Minusta päätös ei kuitenkaan ollut looginen, koska ydinvoimala on pitkän tähtäyksen voimalaitos ja tuottaa energiaa tasaisesti vuodesta toiseen; loogista olisi ollut vetäytyä tuulivoimasta, koska tuulivoimalan käyttöikä on hyvin lyhyt, keskimäärin vain 12 vuotta, josta johtuen tuulienergia on hyvin kallista, tai aurinkoenergiasta, koska aurinko ei Suomessa juuri paista. 

Odotan mielenkiinnolla, milloin Saksa taas kääntyy ydinenergian kannalle. Taas vaihteeksi. Saksan vuosinani mentiin koko ajan äärimmäisyyksistä toiseen, vuoron perään. Oli aikoja, jolloin ydinenergiaa kehuttiin maasta taivaaseen, ja toisia, jolloin koko sanaa ei uskaltanut mainita ääneen. Ja sitten taas toisinpäin. 

Ja olisiko nyt aika kertoa kansalle, että uraania on Suomessakin, meillä sitä vain ei saa louhia, eli esimerkiksi Talvivaara voisi olla kultakaivos, ja että ydinsaasteongelma on jo ratkaistu, eli oikeampaa olisi puhua ydinpolttoainnesta kuin ydinjätteestä! Se voidaan käyttää uudelleen. Ja muuten: maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Vaan sanoillahan saksalaisetkin saatiin uskomaan ydinvoiman vaarallisuuteen: muutettiin sana vain ydinvoimasta atomivoimaksi.  ;-)

Puolitotuuksia Suomessa on paljon, ja hämmästyttävän tietämättömiä faktoista ovat kansanedustajat, joiden on määrä päättää tässä maassa. Alla suomenkielistä lehtitietoa ja asiantuntijoiden mietteitä Saksan energiakäänteestä. 

Olletikin tämä blogijuttuni herättää paljon tunteita... Ei, en ole sen enempää tämän kuin tuonkaan kannattaja, mutta sitä en käsitä, miksi asioista ei voida puhua asioina, miksi aina vain kuumilla tunteilla ja mutu-tiedoilla? Ja miksi Suomessa saa olla vain yksi totuus kerrallaan? Kolikollakin on kaksi puolta. Suomalainen sokea taluttaa toista suomalaista sokeaa. 
 

Saksa antoi pakit ydinvoimalle – nyt käryää hiili. Taloussanomat, 22.9.2014

Energiasekoilu 2014. Puheenvuoro, Uusi Suomi, Juhana Turpeinen, 28.9.2014

Saksan energiakäänteen monet kasvot: Uusiutuvia kovalla hinnalla. blogi Leo Stranius,  26.09.2014

”Kustannukset ovatkin huikeat. Vuonna 2012 Energiewende maksoi saksalaisille noin 20 miljardia euroa – käytännössä siis 15 euroa kuukaudessa kotitaloutta kohden. 2030-luvun loppuun mennessä kumulatiivisten kokonaiskustannusten arvioidaan nousevan biljoonaan euroon (1000 miljardia) vuosikustannusten ollessa noin 50 miljardia euroa.”

Kestävä talous -foorumin ekskursio: Energiewende - jättiläisen askel kohti kestävyyttä. Sitra, 30.11.20112

Saksan energiakäänne on tarpeetonta uhkapeliä. Ydinreaktioita, Lauri Muranen, 05.08.2013

”Vastaavasti kuluttajahinnat ovat nousseet niin, että saksalaiset kuluttajat maksavat sähköstään kaksinkertaisen hinnan suomalaisiin verrattuna. Saksan teollisuus on ollut tilanteessa vaitonainen, koska se on suljettu maksujen ulkopuolelle ja siten vain päässyt nauttimaan keinotekoisen alhaisista sähkön hinnoista.”