Ryssändisko

Wladimir Kaminer on syntynyt 1967 Moskovassa. Hän valmistui Moskovassa teatterin ja radion ääniteknikoksi ja opiskeli sen jälkeen dramaturgiaa Moskovan teatteri-instituutissa. Hän on asunut vaimonsa ja lastensa kanssa vuodesta 1990 Berliinissä. Kaminer on kirjallisesti hyvin tuottelias ja hän on tunnettu radiotoimittaja, ja hänellä on Kaffee Burgerissa omia ohjelmia, kuten esimerkiksi hyvin suosittu ”Russendisko” (ryssändisko).  Samannimisellä tarinakokoelmallaan tämä monilahjakkuuus ampaisi kerralla Saksan pidetyimpien ja kysytyimpien kirjailijoiden joukkoon. 

Ryssändisko sinänsä tarkoittaa sellaista musiikkityyliä, nk. uuteen kansanmusiikkiin kuuluvaa suuntausta, jossa yhdistyy perinteisiä kansanmusiikin osia ja uusia musiikkielementtejä. 

Alla oleva kappale on tästä Kaminerin vuonna 2000 ilmestyneestä kirjasta ”Russendisko”.

……………………………………

Hyttyset ovat muualla

Minusta Berliini on kuin terveydenhoitokaupunki. Etupäässä sen leudon sään takia. Kesällä on harvoin kuuma, eikä talvella ole oikeastaan koskaan hyvin kylmä. Ja on hyvin vähän hyttysiä, täällä Brenzlauer Bergillä ei oikeastaan ollenkaan. New Yorkissa moskiitot häiritsevät liikennettä, levittävät tauteja ja aiheuttavat vähän väliä epidemioita. Moskovassakin hyttysongelma on ajankohtainen. Kun olin siellä viimeksi, näin miten TV-toimittaja antoi itselleen pikaisen korvapuustin kesken uutislähetyksen ja miten asunnottomat keittivät kadulla hyttyssoppaa. Kaikkialla maailmassa on hyttysiä. Täällä vaan ei, vaikka ei se olekaan ainoa syy, miksi pidän Berliinistä niin paljon. Täkäläiset ihmiset ovat minusta myös sikahyviä. Useimmat tämän pääkaupungin asukkaat ovat rauhallisia, leppoisia ja miettiväisiä. Jos ajattelee, mitä kaikkea viime vuosina onkaan tapahtunut: muuri on kaatunut, Saksat yhdistyneet, Eurooppa-keskuksen kasino suljettu… Kuitenkin vain harvat hermostuvat. Berliiniläiset tekevät aina sen, mitä pitävät oikeana ja heistä elämä on mukavaa. Moskovassa sen sijaan tehtiin kokonainen itsemurhien sarja, kun päivän uutislähetys oli kerran kaksikymmentä minuuttia myöhässä, ja monet pakenivat kaupungista, sillä he luulivat, että maailmanloppu on tulossa. Tilastotieteen mukaan Venäjällä vain 17,8 prosenttia väestöstä kokee, että elämä on mukavaa. Liian paljon hyttysiä, luultavasti. Siksi minusta Berliini on parempi.

Tapasin hiljan Schönhauser Alleella naapurini, sen vietnamilaisen, jolla on hedelmä- ja vihanneskauppa. Hän oli ottanut permanentin. Hänen menetelmänsä kotoutumiseen. ”Paganini!” ”Sitä minulla ei ole, hän sanoi minulle, ”mutta tsukkini, tässä on, ole hyvä!” Me seisomme molemmat Schönhauser Alleella, hänellä permanentti päässä ja kesäkurpitsa kädessä, minä hänen vieressään. Missä ovatkaan japanilaiset turistit kalliine kameroineen? Kai seisovat liikenneruuhkassa, sillä eihän jokainen turstibussi pääse lähellekään Schönhauser Alleeta.

Toki Berliinissä on myös huonoja puolia. Natsit esimerkiksi. Kaksi viikkoa sitten Schönhausenin äärioikeistolla oli vaalitapahtuma. Kaksi nuorta poikaa jakoi esitteitä ison vaalimainoksen alla, jossa luki ”Näytetäänpä, mikä on talikko”. Kovaäänisestä soi ”Pretty Woman”. ”Tulkaa lähemmäksi, me näytämme teille jotain”, houkutteli ohikulkijoita yksi pojista. Ohikulkijat eivät tulleet lähellekään. Ehkä he pelkäsivät tuota kumman talikkoa. En minäkään tiennyt, mikä talikko on ja kysyin sitä kahdelta vanhemmalta naiselta, jotka seisoivat vieressäni. ”Talikko? No se on sellainen kuin lapio, jossa on piikit”, sanoi toinen naisista. ”Peltotöitä varten.” ”Paremminkin hautausmaata”, vastasi toinen. ”Ahaa, minä panen tuon mieleeni.” ”Ei, älkää, ei se ole hyvä sana. Tuollaisia nuo ovat nuo meidän natsimme, aina niillä on jotain uutta hassuttelua mielessä”, naiset rauhoittelivat minua. Menin kotiin. Aina on olemassa ihmisiä, jotka haluavat esitellä minulle talikon, Venäjällä, Amerikassa, Vietnamissa. Täällä sen sijaan ei ole hyttysiä.