Kukaan ei itke Saksan liberaalien perään

Kristillisdemokraatit menettivät vaaleissa hallituskumppaninsa FDP:n, liberaalit. Nyt sitten tunnustevat hallitusta sosiaalidemokraattien kanssa. 

Kyllähän siellä Saksassa vähän ihmetellään, että miten tässä nyt näin kävi. Siellä on liittovaltion parlamenttiin viiden prosentin kynnys, joten pirstalepuolueet eivät koskaan pääse hallitukseen, mitään sikspäkkejä ei voi olla olemassa, eikä hallitus äänestä omasta luottamuksestaan. Mutta oikeasti ei kukaan itke tilannetta, sillä liberaalien viimeisten vuoden saavutukset ovat surkeaa kuultavaa. 

Mihin katsotaankin, vain korruptiota, skandaaleja ja hyvävelipolitiikkaa. Rikkaat riemuitsivat, heikompiosaiset kärsivät. Suurin syy huonoon menestykseen oli kuitenkin terveydenhuollon uudelleen organisoiminen parempiosaisten hyväksi. 

Systeemi tosin on täysin toisenlainen kuin Suomessa. Saksassa ei ole terveyskeskuksia, vain yksityislääkäreitä ja pakollinen sairausvakuutus. Mutta se vakuutus voikin sitten olla monenlainen, yksityinen tai yleinen, vakuutuksia on satoja ja ehdot niillä monenlaiset. Vakuutuksesta maksaa edunsaaja puolet ja toisen puolen maksaa työnantaja. Valtion ja kuntien virkamiesten vakuutukset maksaa valtio tai kunta kokonaan. Se antaa virkamiehille veroedun, sillä verovähennyksissä on maksimi, ja vakuutukset kuuluvat vähennyksen piiriin. Jos ei ole vakuutuksia, niin vähentää voi sitten jotain muuta… Ja perheet eli vaimot ja lapset tavallisesti kuuluvat perhevakuutuksen piiriin, joten silloin kun kotiäitikin lähtee kodin ulkopuolelle töihin, vakuutusmaksu tuplaantuu… ja kysymys kuuluu, kannattaako se. Alle kolmivuotiaan hoidosta pitää maksaa itse, vasta kolmivuotiaana lapsi pääsee tarhaan, eikä siellä ole ruokailua.  Lasten kotihoitotukea ei ole.  Omalta kohdaltani siitä, että en lähtenyt kodin ulkopuolelle työhön lasten ollessa pieniä, tulen aikoinaan eläkeiässä maksamaan katkerasti.

Minun mielestäni kuitenkin terveydenhuoltojärjestelmä toimii paljon paremmin kuin Suomessa, mutta kallishan se on. Missään en ole joutunut jonottelemaan kuukausia kuten Suomessa. Lappeenrannassa hammaslääkäriin peräti vuoden. Poikani kysyikin ihan tosissaan, että entäpä, jos kaikki ilmoittaisivat hammassärystä yhtaikaa… Lasten terveydestä huolehditaan mallikelpoisesti, ihan ilman neuvolaa. 

Liberaalit olivat parlamentissa 64 vuotta ja hallituksessa 26 vuotta. Tällaista megapudotusta ei ole vielä koskaan ollut: neljä vuotta sitten, edellisissä liittopäivävaaleissa liberaalit saivat 14,6% äänistä – nyt 4,8%. Kuin kertaheitolla mestariliigasta amatööriliigaan.

Vaalikampanjakin epäonnistui täysin. Pääehdokas Rainer Brüderle kampanjoi, että sen, joka haluaa, että Merkelistä tulee kansleri, on valittava liberaalit. Kaukaa haettu, eikö vain? Mutta viime hallituskautensa aikana liberaalit näyttivät kyntensä ja sitä ei kansa halunnut. Hotellinomistajien veronalennus oli vastakohta annetulle lupaukselle tehdä verotus helpommaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Ennen vaaleja liberaalit olivat luvanneet, että kehitysministeriö lakkautetaan. Sen sijaan he itse asettivat sinne oman puolueensa jäsenet.

Entä sitten euron pelastaminen! Sopimusten vastaisilla avustuksilla ylivelkaantuneille euromaille he rikkoivat entisiä omia sääntöjään vastaan – oikeudenmukaisuus, sopimuksista kiinni pitäminen, oma vastuu. Ja siksi eivät pystyneet vastarinnastaan huolimatta estämään AfD:n, Vaihtoehto Saksalle –puolueen syntyä. Se sai vain tuskin puolivuotiaana 4,7% äänistä. AfD on sitä mieltä, että on muitakin vaihtoehtoja kuin pysyä eurossa. 

Saksalaisia ei kiinnosta vapaus, vaan tasa-arvo ja sosiaalinen yhdenvertaisuus. Huolimatta siitä, että muurin kaatumisesta ei ole niin kovin kauaa.  

Tulevaisuus? Nuori 34-vuotias Christian Lindner sen heille takonee.