Nimipäivää, syntymäpäivää... Eläköön!

Minulla on tänään nimipäivä. Nimipäivien viettäminen Suomessa ja Ruotsissa on ainutlaatuista maailmassa. Mutta onhan kenestä hyvänsä mukavaa, että saa olla tapahtumien keskipisteenä? Meidän nimipäivän viettomme relikti ajoilta, jolloin Ruotsi ja sen mukana Suomi oli katolinen. 

Katolisissa ja ortodoksisissa maissa ei nimipäiväkalentereita päivitetä.  Nimipäivää vietetään vain jonkun pyhimyksen muistoksi ja kunniaksi ja sitäkin vain kirkoissa.  Tavallisilla kuolevaisilla ei ole nimipäivää. Tai en ole ainakaan missään nimipäivän viettoon törmännyt.

 

Sen sijaan syntymäpäivää vietetään. Joka vuosi.  Kyllästymiseen asti! Auta armias, jos unohdat jonkun syntymäpäivän. Tietenkin englantilainen kollegani ja minä säännöllisesti unohdimme toisten syntymäpäivät. Eihän meillä kummallakaan ollut sitä perinnettä. 

Mutta syntymäpäivän viettäminen on silti yleensä hauskaa. Ei Saksassa juhlita siten, että juopoteltaisiin pöydän alle. Vaan annetaan lahjoja, kahvitellaan, juodaan lasilliset shampanjaa tai viiniä. Syödään hyvin. Ja ehkä esitetään ohjelmaa. Pyöreät päivät ovat sitten isojen juhlien aika, kuten Suomessakin. Saksassa ei saa onnitella ennen varsinaista syntymäpäivää, sillä sen katsotaan tuovan epäonnea. Itävallassa taas onnitellaan juuri ennen syntymäpäivää, sillä sen katsotaan tuovan onnea…

Kynttilöitä kakussa on yhtä paljon kuin vuosiakin. Lapsilla aina, muilla... no joo.  Anoppini 70-vuotispäiville teimme tyttäreni kanssa kermakakun ja sytytimme sen päälle 70 kynttilää. Vaan meinasi käydä hassusti, sillä kermavaahto alkoi sulaa saman tien… kamalalla kiireelllä pyydettiin päivänsankaria puhaltamaan kynttilät sammuksiin.   Ihan ei kerralla saanut sammuksiin, ja kakun päälle levisi mustia pilkkuja, mutta ei se väkeä haitannut. 

Nauroivat ja söivät kakun - kokonaan.

Totta kai sankarille lauletaan. Saksan kielessä on monta kaunista laulua, mutta ”Häppi börsdei” lienee se yleisin. Tai sitten päivänsankari heitetään ilmaan yhtä monta kertaa kuin on vuosia… no, ainakin kolme, laulaen ”Hoch soll er/sie leben, hoch soll er/sie leben, drei Mal hoch!” eli ”Eläköön, eläköön, kolme kertaa ylös!” Ja kolme kertaa ilmaan.  (Vitsiniekat vääntävät: ”Hoch soll er leben, an der Decke kleben… eli ”Eläköön, jääköön kattoon riippumaan…”)